Wanha Markku

Markku rakensi talon perheelleen omin käsin, kuten vahvan miehen kuuluu. Hän ahkeroi aamusta iltaan, jotta hänen seitsemällä lapsellaan olisi katto pään päällä. Kunnianhimo kasvoi tehdessä: talosta piti tulla naapuruston kaunein eikä mikään saisi häiritä työtä – ei edes talossa asuva perhe.

Kymmenen vuotta kului ja talo oli yhä kesken. Stressiperäisen aivoinfarktin saatuaan Markku tajusi tarvitsevansa taukoa. Hän päätti matkustaa ulkomaille ja liittyi YK-joukkoihin. Perhe jäi kahdeksaksi vuodeksi. Markku matkusteli ympäri Lähi-itää ja Iso-Britanniaa asuen autossaan. Samaan aikaan Suomessa syntyi hänen seitsemäs lapsensa, Markus.

Kahdeksan vuoden kuluttua Markku päättää, että hänen matkansa ovat ohi, ja on aika palata kotiin. Takaisin tullessa hän huomaa, että perhe on jo tottunut elämään ilman häntä. Riitaisan avioeron seurauksena Markku jää yksin isoon keskeneräiseen valtakuntaansa.

Nyt, 20 vuotta myöhemmin, hän asuu samassa talossa erakkona. Välit lapsiin ovat rikki. Vanhuuden päivinään hän yrittää yhä rakentaa taloaan valmiiksi, mutta ketä varten?

Elokuvantekijä Markus matkustaa lapsuudenkotiinsa kohdatakseen isänsä, jota ei koskaan oppinut tuntemaan. Yhdessä he keskustelevat ylisukupolvisesta traumasta, maskuliinisuudesta sekä ongelmallisesta menneisyydestään. Kaksikko rakentaa rautaista porttia keskeneräisen talon eteen samalla etsien kadonnutta yhteyttä toisiinsa.