Veden vartija

Puhdas vesi on loppumassa maailmasta, ja valtaa pitävä sotilashallinto kontrolloi niukkoja vesivaroja tiukalla otteella. Vesipulan keskellä sinnittelevän kylän uusi teemestari Noria, jota esittää Saga Sarkola saa isänsä kuoltua selville sukunsa tarkoin varjellun salaisuuden: erämaassa on säilynyt puhtaan juomaveden lähde. Kun Norialle selviää, että myös saastuneilta Menetetyiltä mailta saattaisi löytyä vettä, hänen on päätettävä, mitä hän hengenvaarallisella tiedolla tekee. Periksiantamattoman Norian tukena ovat paras ystävä Sanja, jota esittää Mimosa Willamo ja vesipulaa ratkova Taro, jota esittää Lauri Tilkanen, mutta voiko heihin luottaa? Salaako sotilashallinto kansalta enemmänkin vesivaroja – voiko yksi ihminen pelastaa maailman kuivuudelta?
Pitkälle tulevaisuuteen sijoittuva Saara Saarelan ohjaama dystooppinen suurelokuva perustuu Emmi Itärannan moderniin klassikkoon Teemestarin kirja vuodelta 2012. Kysytään elokuvan tekijöiltä lisää.

Heti aluksi täytyy mainita että kyseessä on suurelokuva suomalaisen mittapuun mukaan. Elokuvan tunnelma on karu ja kaikesta lavastuksesta huomaa, että elokuvan maailmassa puutetta on lähes kaikesta. Vaikka lavasteet ja kaikki muu onkin mietitty tarkasti kohdalleen, niin silti tämä maailma ei vakuuttanut minua. Sinänsä pääosaa esittävä Saga Sarkolan rooli on uskottava ja hyvä suoritus. Kokonaisuus kuitenkin ontuu ja elokuvan hidastempoisuus saa minut vilkuilemaan kelloa, mikä ei ole hyvä asia. Ainekset hyvälle elokuvalle ovat olemassa, mutta aineksista ei ole otettu irti sitä potentiaalia mitä tämän luokan satsauksesta olisi voinut irrota. Elokuvan yhteydet japaniin antoi mukavan lisämausteen, mutta herää kysymys miksi juuri japani? Tähän kysymykseen ei elokuva mielestäni anna suoraa vastausta.

Pitkälle tulevaisuuteen sijoittuva Saara Saarelan ohjaama dystooppinen suurelokuva perustuu Emmi Itärannan moderniin klassikkoon Teemestarin kirja (2012).