The Alphabetman on ristiriitaisia tuntemuksia herättävä dokumentti, joka sukeltaa rohkeasti mielenterveyden monimutkaisiin kerroksiin ja yksilön kamppailuun järjestelmän rattaissa. Oskari Pastilan ohjaama elokuva esittelee australialaisen Andyn, neuroepätyypillisen ekstrovertin, joka päätyy keskelle suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan byrokratiaa, haasteita ja sokeita pisteitä. Tarina on kieltämättä poikkeuksellinen ja juuri siksi se ansaitsee tulla kerrotuksi.
Alku lupaa paljon, mutta ote lipsuu matkalla
Dokumentti käynnistyy vahvasti. Katsoja tempautuu mukaan Andyn elämänvaiheisiin, joihin liittyvät niin Aalto-yliopiston opettajantyö, kansainväliset projektit kuin eksoottiset seikkailut Afrikassa ja Nevadan Burning Man -festivaaleilla. Alku rakentaa kiehtovan kokonaisuuden, jossa Andyn valoisa karisma toimii kantavana voimana.
Mutta jossain kohtaa matkan varrella elokuva kadottaa hieman fokustaan. Rakenteellisesti dokumentti olisi saattanut hyötyä tiivistämisestä: muutama sivupolku tuntuu venyttävän kestoa ilman, että ne lisäisivät tarinaan ratkaisevasti uutta. Vaikka kokonaisuus kyllä kulkee ja etenee koko ajan, intensiteetti ei aivan kanna loppuun saakka samalla voimalla kuin alussa.
Kokemuksellinen etäisyys – elokuva ei tavoittanut minua
Vaikka dokumentti on tärkeä ja sen teemat painavia, jäin itse jonkinlaiseen ulkopuolisen rooliin. Ehkä tämä elokuva puhuttelee syvemmin niitä, jotka ovat kokeneet vastaavanlaisia mielenterveyden haasteita tai kamppailua järjestelmän kanssa. Minulle maailma jäi etäiseksi en löytänyt sisäistä tarttumapintaa Andyn kokemuksiin siinä määrin, että olisin täysin eläytynyt matkaan. Tässä mielessä dokumentti ei aivan onnistunut avaamaan katsojalleen universaalia emotioporttia.
Andy pitää paletin kasassa
Vaikka dokumentin dramaturgia horjahtelee, yksi asia ei horju: Andyn oma karisma. Hän on valovoimainen hahmo, jonka persoona kannattelee elokuvaa silloinkin, kun rakenne tuntuu rakoilevan. Ilman häntä The Alphabetman ei yksinkertaisesti toimisi. Hänen avoimuutensa, huumorinsa ja traaginen kaarensa tekevät dokumentista katsomisen arvoisen.
Lopuksi
Kaiken kaikkiaan The Alphabetman on onnistunut dokumentti, joka antaa äänen ihmiselle, joka putoaa järjestelmän läpi tavalla, jota ei haluaisi todeksi. Se on rohkea ja omintakeinen kurkistus mielenterveyden todellisuuteen mutta ei täysin virheetön.
Annan elokuvalle kolme tähteä.
Se on hyvä, ajoittain koskettava ja paikoin raskas dokumentti, joka toimii parhaiten niille katsojille, joilla on henkilökohtaista kosketuspintaa sen teemoihin. Andy loistaa, mutta elokuva itse olisi hyötynyt vielä napakammasta otteesta.