Karaokeparatiisi

Suomalaiset eivät näytä tunteitaan – he laulavat karaokea

Suomen kokenein karaoke-emäntä Evi haluaa halata asiakkaidensa tuskan pois. Hän käynnistää autonsa ja lähtee matkaan läpi pohjoisen maan kauniiden maisemien. Hän yhdistää rakkauden ja menetyksen tarinat, jotka löytyvät karaoken kliseen takaa. Toni, maailman ujoin kaveri, rohkaistuu lavalle kerta toisensa perään. Kari etsii rakkautta ja laulaa öisin autokorjaamossaan. Elina ei pysty kävelemään Parkinsonin taudin takia, mutta punk -kappaleet saavat hänen sielunsa lentämään. Laura laulaa, koska puhuminen on liian tuskallista.

Einari Paakkasen lämmin dokumenttielokuva on kertomus suomalaisista, jotka paljastavat sielunsa laulaessaan, niin ilossa kuin surussa.

ARVIO

Einari Paakkasen ohjaama Karaokeparatiisi on lämminkenkinen kertomus erilaisista suomalaisista, jotka uskaltavat laulaa Karaokea. Täytyy myöntää että aluksi minulla oli hieman ennakkoluuloja tästä elokuvasta. Leffa täytti odotukset ja tässä elokuvassa huomasin paikkapaikoin nauravani ja toisaalta herkissä kohdissa herkistyin. Karaoke ei ole pelkkää laulamista, siinä on myös jotain suurempaa, koska se koskettaa niin montaa suomalaista. Laulaessaan paljastaa itsestään, jotain herkkää ja kynnys laulamiselle on kova, ainakin täällä Suomessa. Henkilöt oli valittu elokuvaan hyvin, sillä he edustavat varmaankin jonkinlaista poikkileikkausta Karaoke laulajista.
Tutkijat ovat sanoneet, että laulaminen ja jonkun instrumentin soittaminen vahvistaa muistia ja on ihmiselle hyödyksi. Pitäisikö tässä nyt ruveta laulamaan – no ehkä pitäisi.