Helene

On vuosi 1915 ja paikkana Suomi. Helene Schjerfbeck elää unohdettuna taiteilijana iäkkään äitinsä kanssa maaseudulla. Helenea esittää Laura Birn ja mukana on muitakin valovoimaisia näyttelijöitä esimerkiksi, Krista Kosonen, Eero Aho ja Johannes Holopainen. Viimeisimmästä näyttelystä on kulunut jo vuosia, ja Helene on jatkanut maalaamista ainoastaan omasta intohimostaan. Kaikki muuttuu, kun taidekauppias löytää Helenen sekä tämän 159 upeaa maalausta – ja haluaa järjestää suuren yksityisnäyttelyn. Helenelle käänteentekevä hetki koittaa kuitenkin vasta kun hänet esitellään Einar Reuterille. Kuka on nuori Einar? Hän on metsänhoitaja, ja taiteen harrastajana Helenen töiden intohimoinen ihailija. Einarista tulee Helenen uskottu ja myös rakastettu.

Minusta Helene elokuva on taiteellinen elokuva ehkä jopa liiankin taiteellinen ja realistinen minulle. Jos pidät Helenen maalaustöistä ja muutenkin taiteesta ja taidemaailmasta niin tämä sinun elokuvasi. Minä hieman pitkästyin tätä katsellessa. On tässä elokuvassa rakkaustarinakin, vaikkakin se tuntuu kummalliselta, mutta perustunee kuitenkin tositapahtumiin. Einar rakasti Helenea ja ainakin Helene rakasti Einaria, koska tässä jossain välissä Einari meni toisen kanssa kihloihin, mutta silti halusi tavata Helenea. En tiedä onko sattumaa, mutta elokuvan kannalta on hyvä asia, että nyt samaan aikaan kun leffa tulee teattereihin voi käydä katsomassa Ateneumissa Helenen maalauksia. Minuun tämä taiteellinen kuvaus Helenesta ei kuitenkaan tehnyt suurta vaikutusta.