Aika jonka sain

Aika jonka sain kertoo Jaana Kivimäestä, joka halvaantuu ja nousee muutamassa vuodessa Suomen paraolympiaedustajaksi. Elokuvan juoni voisi olla hyvä, mutta minusta hieman ongelmalliseksi tämän tekee se, että kun katsot trailerin niin periaatteessa siinä on koko elokuvan juoni. Hyvää tässä on se, että tarina perustuu tositapahtumiin. Toisin sanoen tämä elokuva on kuin pitkä traileri, mutta samaan hengenvetoon totean, että ei tämä huono elokuva ole vaikkei sellaista jännitystä pääse syntymään.
Leffan juoni on lyhykäisyydessään tämä: ennen onnettomuutta Jaana on ravintoloitsija, kahden lapsen äiti, jonka vapaa aika menee ratsastuksen parissa. Jaana elää yhdessä karismaattisen, mutta äkkipikaisen poikaystävän Markon kanssa, jonka kaikki tekemiset eivät kestä päivänvaloa. Yhtenä harmittomana päivänä Jaana matkaa ystävänsä ja valmentajan kanssa esteratsastuskilpailuihin, jossa kuorma-auton perälauta putoaa hänen päälleen. Jaana alaraaja halvaantuu ja menettää elämänhalunsa. Vaikeuksien ja pitkällisen toipumisen jälkeen Jaana aloittaa uran pararatsastajana ja löytää elämäänsä myös uuden rakkauden.

Elokuva sopii hyvin ihmisille, jotka pitävät hevosista ja tämä on ikäänkuin sellainen zemppi leffa, että tapahtui mitä vaan niin älä anna koskaan periksi. Elämän makuinen ja tuntuinen leffa, jonka lähtökohdat ovat, että vaikeuksien kautta voittoon ja se on hieno lähtökohta. Annan Aika jonka sain elokuvalle kolme tähteä.