29. Blue Sea Film Festival järjestetään 18.-21.8.2022 Raumalla taas normaalisti kahden poikkeusvuoden jälkeen

Latvia-sarjassa nähdään pitkän elokuvan ja dokumentin lisäksi harvinainen pitkä animaatio, Ilze Burkovska-Jacobsenin My Favorite War (Latvia/ Norja, 2020). Festivaali esittää myös Krist?ne Brieden ja Audrius Stonysin kunnianhimoisen dokumentin Bridges of Time (Latvia/Liettua/Viro, 2018). Taboo on Andrejs Ekisin romanttinen komedia vuodelta 2021. Latvialaista kauhua Bluukkareille tuo Ugis Olten ohjaama Upurga (Latvia, 2021).

My Favourite War (Latvia/Norja, 2020)

My Favorite War on ohjaajansa henkilökohtainen kasvutarina pienessä latvialaisessa   kaupungissa Neuvostoliitossa, kylmän   sodan aikana. Se on aikuistumiskertomus siitä, miten  löytää oma identiteetti, lojaalius ja totuus autoritaarisen hallituksen propagandan ja sorron alla.

Taboo (Tabu. Tas, par ko nerunájam, Latvia, 2021)

Andrejs Ekis on ohjannut romanttisen komedian, joka kertoo seksistä, rakkaudesta, suhteista ja tabuista. Viisi eri-ikäistä pariskuntaa haluaa löytää uusia elämyksiä piristääkseen  parisuhdettaan. Seuraukset voivat kuitenkin olla hupaisat ja hillittömät…

Upurga (Latvia, 2021)

Ugis Olten ohjaus tuo kankaalle kauhua Latviasta. Kun city-hipsterit lähtevät kuvaamaan   vege-makkaran mainosta kylmänkosteaan latvialaismetsään, pistää luonto pian käsikirjoituksen uusiksi ja koko kuvausryhmä on hukassa. Kirjaimellisesti. Selviytymistarina  kuvaa luonnonmytologian ja digimaailman yhteentörmäystä, mustalla huumorilla  höystettynä.

Bridges of Time (Latvia/Liettua/Viro, 2018)

Elokuva on yksi latvialaisen elokuvan 100-vuotisjuhlavuoden 2020 satsauksista. Se on  kunnianosoitus 1960-luvun Baltian Uuden   aallon elokuvaohjaajille, jotka haastoivat  Neuvostoliiton dogmaattisen propagandaelokuvan ja halusivat tehdä dokkareista taidetta.

Latvialaisten elokuvien tiimoilta saapumisensa Raumalle on vahvistanut Latvian Helsingin suurlähetystön kulttuuritoiminnan koordinaattori Maira Dobele, joten Bluukkareilla on mahdollista ottaa syväsukellus viikonlopun aikana latvialaisten elokuvien maailmaan.

Kaksi elokuvaa Ukrainasta

Festivaalilla nähdään kaksi elokuvaa Ukrainasta. Sergei Loznitsan musta komedia Donbass (2018) vie meidät Ukrainan sodan alkuun vuoteen 2014, jolloin Itä-Ukrainan kapinallisjohtajillekaan ei ollut oikein selvää, miten sotaa tulisi käydä. Irina Tsiklykin Sundance -festivaalilla voiton vienyt dokumentti The Earth is Blue as an Orange on kaunis kuvaus siitä, miten Itä-Ukrainassa äiti päättää tehdä kodista turvasataman lapsilleen keskellä sotaa.

Donbass (Ukraina, Saksa, Ranska, Hollanti, Romania, 2018)

Hybridisodan oloissa Donbassin alueella sotaa väitettiin rauhaksi ja propagandaa kutsuttiin   totuudeksi. Groteskit ja yllättävät tapahtumat, rosvopäälliköt sekä musta huumori ovat pääosissa tässä rönsyilevässä komediassa. Loznitsa palkittiin parhaasta ohjaustyöstä Cannesin festivaalin 2018 Un certain regard -sarjassa tällä elokuvalla.

The Earth is Blue as an Orange (Ukraina, Liettua, 2018)

Yksinhuoltaja-äiti Hanna elää neljän lapsensa kanssa lähellä eturintamaa. Äiti päättää  hyödyntää kaikkien perheenjäsenten suurta intohimoa elokuvaan, ja he ryhtyvät kuvaamaan   elokuvaa elämästään pommitusten keskellä. Elokuvan maaginen lumo valaisee kodin ja  auttaa lapsia selviytymään sodan oloissa.

Kotimaiset uutuudet tekijävieraineen

Bluukkarien ohjelmisto nostaa framille myös perinteisesti suomalaisen elokuvan tähdet. Tänä vuonna ohjelmistossa ovat mm. Hytti nro 6, Huonot naiset, Pahanhautoja, 70 on vaan numero, Odotus, Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia, Tytöt, tytöt, tytöt. Valitettavan ajankohtaisena elokuvana näytämme myös Susanna Helken dokumentin Armotonta menoa – hoivatyön lauluja (2022).

Armotonta menoa – hoivatyön lauluja (2022)

Armotonta menoa – hoivatyön lauluja on tumman huumorin sävyttämä dokumentaarinen  lauluelokuva suomalaisen vanhusten    hoivan tilasta, hoivatyön tekijöistä ja kokijoista hoivan  markkinoilla. Dokumentaaristen episodien ja laulujen kautta elokuva kertoo kriisiytyneen  vanhushoivan arjesta.

Festivaalin ohjelmisto tulee täydentymään vielä kevään ja kesän aikana. Bluukkareille elokuvien lisäksi matkaa myös elokuvien tekijöitä, joista tiedotamme tarkemmin erikseen.

Tanssielokuvien sarja

Suomessa tanssielokuvat pääsevät harmillisen vähän nykyisellään esiin, kun Loikka-tanssielokuvafestivaali lopetti ansioikkaan toimintansa vuonna 2019. Bluukkarit toteuttavat nyt ainakin hetkellisen korjausliikkeen, kun tanssi nousee tämän vuoden festivaalin yhdeksi teemaksi. Tanssielokuvanäytös lähti Lapin yliopiston opettaja Timo Haanpään ajatuksesta esitellä tanssielokuvan moninaisuutta Blue Sea Film Festivalin yleisölle. Haanpää kutsui rovaniemeläislähtöisen tanssielokuvan tekijä ja kuraattori Kati Kallion mukaan ideoimaan yhteistyössä tanssielokuvanäytöstä. Kati Kallio toimi myös Loikka-festivaalin tuotantotiimissä. BSFF on ylpeä voidessaan näyttää tanssielokuvia jälleen suurelle yleisölle.

Toisesta tanssielokuvanäytöksestä vastaavat RaumArs-taiteilijat Colette Krogol ja Matthew Reeves Orange Grove Dance -kollektiivista. Krogol ja Reeves on aiemmin käyneet Raumalla vuonna 2012, jolloin he tekivät Rauma in Motion -elokuvan. Bluukkarit ovat tehneet RaumArssin kanssa yhteistyötä jo useiden vuosien ajan, ja ilolla jatkamme tätä yhteistyötä tänäkin vuonna.

Baltic Herring-lyhytelokuvakilpailu

Kansainvälinen Baltic Herring -lyhytelokuvakilpailu järjestetään nyt jo 28. kerran, ja se nostaa esiin tuttuun tapaan Itämeren alueen lyhytelokuvia. Tänä vuonna uutena tulokkaana myös islantilaiset elokuvat hyväksytään kilpailuun. Kilpailussa on kolme sarjaa: amatöörit, opiskelijat ja ammattilaiset. Kilpailuun tarjottavan elokuvan aiheen tulee olla merellinen tai edes jossakin määrin ”vetinen”. Kilpailutöitä voi lähettää 31.5.2022 asti.

Parhaat elokuvat palkitaan ja Silakka-Oskarit jaetaan festarilauantaina 20.8.2022, kun arvovaltainen raati on tehnyt ratkaisunsa.

”Selviytymisopas maailmanlopun lapselle”

Mielenkiintoisena uutuutena Bluukkarit esittää yhteistyössä Lönnströmin taidemuseon kanssa ruotsalaisen fantasia- ja dystopiaelokuvan Aniaran (2018). Ohjaajat ovat Pella Kågerman ja Hugo Lilja ja elokuva perustuu Nobel-palkitun Harry Martinsonin sci-fi-romaaniin.
Elokuvaesitys on osa kuvataiteilija Nastja Säde Rönkön projektia ”Selviytymisopas maailmanlopun lapselle”, joka on monessa osassa toteutuva taideteos, joka pohtii planeettamme tulevaisuutta ja kriiseistä selviytymistä. Rönkkö on itse festivaalilla myös kertomassa projektistaan ja näyttää jo valmistuneita osioita.